Ihmeellinen kehomme

Kehomme toimii kemian ja fysiikan lainalaisuuksien säätelemässä maailmassa

(Keho, mieli, kehomieli.. koko systeemi kuuluu samaan pakettiin, mutta monesti yhteys on jostain syystä katkennut. Siksi puhunkin tässä mielestä ja kehosta ikäänkuin erillisinä.)

Mieti miten ihmeellinen asia ihmisen keho on? Vuodesta toiseen se jaksaa kuunnella meitä, vaikka kohtelemme itseämme jatkuvasti huonosti. Pahoinpitelemme kehoamme päivästä toiseen roskaruualla, stressillä, valvomisella.. ja haukumme vielä peilikuvamme tämän kaiken päälle.

Silti kehomme tekee parhaansa.

Kehomme kantaa meitä päivästä toiseen, jotta pysymme kiinni elämässä. Se voi jaksaa vuosia laiminlyöntiä, mutta jossain vaiheessa tällä tavalla ei ole enää mahdollista pysyä terveenä, saatika sitten energisenä ja voimakkaana. Ensin kehon tehtävänsä suorittaminen käy raskaaksi. Tämä näkyy erilaisina pieninä oireina ympäri kehoa – päänsärkynä, vatsavaivoina, nivelkipuina.. heikoimman lenkin oirehtimisena. Monesti hiljennämme tämän kehomme hätähuudon lääkkeillä, tai vain sivuutamme sen ja jatkamme tuskaisena ja väsyneenä väkisin eteenpäin. Vaikka tämä olisi viimeistään se hetki, jolloin tulisi tukea omaa hyvinvointia, kehon (ja mielen) jaksamista.

Kehomme uusiutuu koko ajan, käynnissä tälläkin hetkellä on miljoonia pieniä biokemiallisia reaktioita, jotka mahdollistavat elämän. Kehomme haluaa voida hyvin, ja niin se tekeekin, mikäli annamme sille siihen mahdollisuuden. Kehomme on avoin systeemi, eli se vaihtaa ainetta ja energiaa ympäristönsä kanssa. Luonnossa kemialliset reaktiot hakeutuvat aina kohti tasapainotilaa, reaktioiden suunta on sellainen, jossa vapaan energian osuus pienenee. Jos reaktio saavuttaa tasapainotilansa, se jää tähän tilaan lopullisesti (esim. suljetussa koeputkessa), se on silloin luovuttanut kaiken mahdollisen vapaan energiansa. Avoimina systeemeinä kehomme, ja sen solut, ottavat vapaata energiaa sisältäviä ravintoaineita ulkopuoleltaan, ja tämän turvin pysymme kaukana tasapainotilasta. Vasta solujemme kuoltua kemialliset reaktiot saavuttavat täydellisen tasapainon

Kehossamme näitä reaktioita säätelevät entsyymit, elämän katalyytit, jotka luovat solujemme kemiaan järjestystä. Nopeimmat entsyymit kykenevät muuttamaan sekunnissa jopa 40 miljoonaa molekyyliä reaktiotuotteiksi. Entsyymit ovatkin yksi tärkeä kohta, johon tulisi syödä riittävästi ja oikeanlaisia ravintoaineita. Esimerkiksi magnesiumia tarvitaan yli 300 entsyymin rakenneosana. Jos saamme tätä liian vähän, kehomme karsii vähiten tärkeästä – lihasten kramppailu ei ole niin tärkeää, kuin vaikka sydämen toiminnan ylläpito. Kehomme joutuu tekemään valintoja.

Ulkopuoleltamme tuleva ravinto siis säätelee kehomme reaktioita. Emme edes halua saavuttaa täyttä tasapainoa, mutta haluamme, että kehomme reaktiot tapahtuisivat tavalla, jolla pysymme energisenä, elinvoimaisena ja terveenä. Kehomme systeemit kietoutuvat kaikki toisiinsa monimutkaisten biokemiallisten reaktioiden ja niiden säätelyjärjestelmien kautta. Kehomme ja solumme, joista muodostumme, ovat rakenteeltaan varsin järjestäytyneitä. Jatkuva vapaan energian käyttö mahdollistaa sen, että kemiallinen koostumus pysyy elinajan lähes muuttumattomana, vaikka monimutkaisten molekyylien hajoamista ja uudelleen rakentumista tapahtuu koko ajan. Aiemmin koulussa opetettiin, että kehomme ei juuri uusiudu, että esimerkiksi aivot kehittyvät tiettyyn ikään mennessä,ja alkavat sitten surkastua vähitellen pois. Tämä ei kuitenkaan (onneksi!) pidä paikkaansa, vaan kehomme uusiutuu koko ajan – se, millaiseksi se muokkautuu, on täysin omissa käsissämme – omassa haarukassamme.

Jos emme ravinnostamme saa kehomme tarvitsemia aineita, emme voi niitä tyhjästäkään taikoa- silloin tuosta koulussa aikoinaan opetetusta tulee totta – ja vanheneminen, kehon vähittäinen surkastuminen voi alkaa. Tämä alkaa ilmentyä ensin väsymyksenä, unihäiriöinä, innon puutteena, sitten painon kertymisenä, lihasten kuihtumisena, allergioina, suoliston kunnon huononemisena.. Jos emme ala aktiivisesti uudistaa kehoamme parempaan suuntaan, jos näitä puutteita ei korjata, koko systeemi voi romahtaa.

Aiemmin puuttellisen ravitsemuksen tilaa oli helpompi tulkita – ravintoaineita riitti, kaloreita oli vaikeampi löytää. Nykyään energiaa on kyllä saatavilla liiaksikin, mutta vaikka kaloreita tulee, voi kehomme ja solumme olla silti nälkiintymisen partaalla – soluillamme on puutos aineksista, jotka ylläpitävät elämää.

Sanotaan, että ensin elämä koputtaa varovasti sormella – pyytäen muutosta. Jos tätä ei kuunnella, niin elämä täräyttää nyrkillä. Jos vieläkin meno jatkuu samaan suuntaan, muuttumatta, niin tulee lekasta. Missä vaiheessa teet oikeat muutokset elämääsi – se on sinusta itsestäsi kiinni. Jokainen haarukallinen voi olla joko voimakkainta lääkettä edistämään terveyttä tai myrkyn hitain muoto.

Jatkoa seuraa ..